Näin tänään kevään ensimmäisen kirjosiepon. Mutta kyseessä ei ollut mikään aivan tavallinen bongaus...
Tässä asennossa lintu makasi, kun näin sen ensimmäisen kerran. Niska näytti pahalta, samoin jalat. Se hengitti kiivaasti ja näytti siltä, että ei pystynyt liikkumaan. Lintu oli kuitenkin hengissä ja olen kuullut sen verran huimia lintujen selviytymistarinoita, että uskoin sen selviävän.
Otin linnun kädelleni. Tämä oli muuten toinen kerta elämässäni, kun sain pitää lintua kädelläni, viimeksi joskus viisivuotiaana. Totesin, että lintu oli ulkoisesti kunnossa; se liikutti päätään ja aukoi nokkaansa.
Hiljalleen lintu alkoi liikutella myös jalkojaan, siipiään ja pyrstöään. Totesin, että jaloissa ei ollut mitään vikaa -sen verran kovaa lintu tarttui hanskoihin kiinni. Se ei kuitenkaan ollut halukas lähtemään pitkään aikaan, kökötti vain rentona pallona kädelläni silmät puoliummessa. Niinpä seisoin sitten terassilla vaikka kuinka pitkään lintu kädessäni ja koetin samalla pitää itseni flunssan jäljiltä lämpimänä.
Lintu piristyi koko ajan ja liikuskeli kädelläni ihan rentona. Lopulta se koetti lentää, mutta ei päässytkään ilmaan, vaan mätkähti terassille. Siivissä ei kuitenkaan ollut ulkoisia vaurioita ja siipisulat olivat ehjät, joten luotin siihen, että lintu vielä lentäisi. Sieppo ei kuitenkaan ollut halukas olemaan enää kädelläni, se jäi maahan kyhjöttämään. Laitoin sen kuitenkin vähän korkeammalle paikalle aidalle, mihin se sitten jäi.
Lintu istui aidallakin vielä vaikka kuinka kauan. Kävin itsekin välillä sisällä, sillä flunssani näytti pahenemisen merkkejä, eikä ulkona oleminen todellakaan auttanut asiaan.
Ja sitten oli aika lähteä... lintu tunsi omat voimansa ja lähti, kun sen aika oli. Siivet kantoivat hyvin. Lähellä muuten oli, ettei joutunut "hallin hampaisiin", koska koirani oli kovin kiinnostunut lentoon lähtevästä linnusta. Siivet kuitenkin onneksi kantoivat ja lintu katosi kevätpäivän sineen.
Olipa kokemus näin vapuksi! Huonona puolena voisi sanoa sen, että ulkona pyöriminen sai flunssani pahenemaan. Tärkeintä oli kuitenkin, että lintu selvisi. Saatoin muuten tehdä karhunpalveluksen tinteille -jotenkin minusta tuntuu, että tapaan tämän kirjosieppokoiraan vielä pöntönvalloituspuuhissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti