3. muna

Kolmas muna "syntyi" tänä aamuna vähän ennen seitsemää.

Naaras muuten hautoi pöntössä jo aika kauan munimisen yhteydessä. Eilenkin se kävi kesken päivää tekemässä ainakin yhden reilun kymmenen minuutin hautomissession, joten alkaisiko munaluku olla pian täynnä? Siepot munivat kyllä yleensä 5-8 munaa, joten pari varmaan vielä tulee.

Uutena asiana tänä aamuna tuli se, että näin ensi kertaa koiraan ruokkimassa naarasta. Se tekikin sitä sitten useasti, alla olevalla videolla näkyy vain muutama ruokintakerta:

2. muna

Toisen munan munimisessa kesti hiukan kauemmin kuin ensimmäisen. Naaras kävi aamulla useita kertoja pöntössä ennen kuin lopulta muni munansa. Asiaa ei auttanut varmasti myöskään koiras, joka seurasi naarasta kaikkialle ja aina tilaisuuden tullen yritti paritella. 7.40 naaras sai kuitenkin munan lopulta munittua:

1. muna

Aamulla kahdeksan aikoihin naaras tuli pönttöön ja selvästi näytti aivan siltä, että ensimmäinen muna on tulossa. Itselläni oli kuitenkin kiire bussiin, joten jätin nauhoituksen päälle ja vasta iltapäivällä pääsin näkemään tulokkaan ensi kertaa:

Munimistapahtuma tuli siis kaikkineen videolle! Editoin siitä nopeasti pienen koonnin:


Nyt vain toivotetaan siepoille onnistunutta pesintää ja toivotaan, että tunkeilijat, käpytikat, harakat, oravat ja ennen kaikkea kissat pysyvät poissa.

Ei munia vielä

Parittelua, taistelua, häiriköitä ja kuitenkin paljon hiljaiseloa. Siinä tämän päivän sisältö lyhykäisyydessään. Aamulla näkemäni "muna" taisi tosiaan olla jokin optinen harha.

Tunkeilijasieppo kävi aamulla houkuttelemassa naarasta pönttöön -naaras ei kuitenkaan sen houkuttelemana mennyt sisään. Tunkeilijaksi linnun tunnistaa pienikokoisista siipipeileistä ja "lovesta" otsalaikussa.

 Vertailuna vakisiepon kuva:

Pari paritteluakin olen päässyt näkemään ja luulen, että oikeasti niitä on ollut paljon enemmän. Veikkaan naaraan paritelleen vakisiepon kanssa, koska naaras ei tullut tunkeilijan houkuttelemana edes pönttöön. Varma en kuitenkaan voi olla, sillä tilanteet menevät aina "hiukan" nopeasti ohi.

Nyt epävakainen sää on pitänyt linnut taas hiljaisina iltapäivän, aamulla olikin melkoista sotaa taas menossa, kun vakisieppo ja tunkeilijasieppo taistelivat keskenään. Sinitiaisista vakikoiras teki myös pari hyökkäystä.

Mutta huomenna on jo kulunut kaksi päivää ensimmäisestä varmasta parittelusta, joten munien suhteen olen varovaisen toiveikas. Häiriköt saisivat kyllä jo riittää, niitä on nähty ihan tarpeeksi tänä keväänä.

1. muna??

Muna vai roska?

Kuva jäi vähän epäselväksi, mutta siis tuossa kaarnanpalan kupeessa on selvä "pyöreä jokin". Yöllä/aikaisin aamulla pöntössä on kuitenkin selvästi käyty, sillä illalla pesänrakennusmateriaalit olivat ihan eri asennossa. Ja äsken taas pariteltiin -eli jos munia ei vielä ole, niitä on hyvin pian tulossa.

No, kirjoittelen myöhemmin lisää.

Kissaeste osa 2

Nyt pitäisi riittää. Laitoimme vielä toisen muoviesteen edellisen alle (tai siis iskä laittoi ja minä katselin vierestä :)).  Nyt näyttää tältä:

Alempi muovieste on siis tuettu muutaman puun varaan maahan ja lisäksi sidottu kiinni ylempään. Alemman esteen alareuna on lisäksi hiukan irti puunrungosta, minkä pitäisi hankaloittaa kissan etenemistä. Kuvassa valo tuli vähän huonosti, mutta eiköhän siitä selvää saa.

En tiedä, onko tämä nyt hätävarjelun liioittelua, mutta parempi katsoa kuin katua. Jokohan nyt pääsisin nauttimaan pesintäkaudesta ilman murheita siitä, että kissa saattaa minä hetkenä hyvänsä tulla pöntölle?

Sitten muihin aiheisiin! Tänään näin kirjosieppojen parittelun, mikä viittaisi siihen, että huomenna tai viimeistään ylihuomenna ensimmäinen muna voisi olla pöntössä. Muuten onkin ollut hiljaista, naaraankin näin viimeksi aamupäivällä (ja tietenkin heti herää huoli, onko se enää elossa...). Koiras on pyörinyt pöntöllä vähän aktiivisemmin ja taistellut paria häirikköä vastaan. Toinen on ilmeisesti vakikoiras ja toinen tunkeilijasieppo.

Kissahuolia

Rupesi taas epäilyttämään entistä enemmän, kun katsoin pari Youtube-videota kissojen taidoista. Tuohon pitää kehitellä kyllä vielä jotain. Mutta olisiko ainoa vaihtoehto vain isosilmäinen verkko pöntön ympärillä -sellainen, josta linnut menevät läpi, mutta kissa ei?

http://www.youtube.com/watch?v=XfozbcrMpGs&feature=youtube_gdata_player
http://www.youtube.com/watch?v=XfyyLLUbrdI&feature=youtube_gdata_player
http://www.youtube.com/watch?v=-CG_M5qCKgI&feature=youtube_gdata_player

No, ainakin pari uutta muoviestettä täytyy vielä ainakin rakentaa. Koko puun alaosan voisi oikeastaan peittää muovilla. Tai sitten se verkkosysteemi. Siinä on vain se, että ensilentoaan tekevät poikaset eivät ehkä tajua mennä verkosta läpi heti, vaikka aikuiset linnut osaavatkin.

Äsken pöntöllä muuten oli käpytikka, sai lujaa häädön kirjosieppokoiraalta. Siitä ei liene vaaraa aikuiselle linnulle, poikasen voi kyllä napata. Jos niitä poikasia nyt vain ikinä tulee...

Hiljainen päivä pöntöllä

Tänään on ollut taas hiljaisempi päivä pöntöllä -toisaalta hyvä niin, sillä pesä alkaa olla valmis ja siepot keräilevät nyt voimia tulevaa varten. Naaras kävi päivän aikana pari kertaa pöntössä tuomassa pesänrakennusmateriaalia ja koiraskin pyöri ympärillä, vaikka ei mennyt sisään. Koiras ei enää laula ja miksi laulaisikaan; onhan sillä jo naaras ja pönttö.

Puolenpäivän jälkeen kävi kuitenkin ystävämme sinitiainen pitkästä aikaa sisällä pöntössä. Taisi olla vakikoiras, jos oikein tunnistin. Ihmetteli kauheasti isoa pesärakennelmaa, sitten lähti. Hyvä sen on pysyäkin poissa, sillä siepot ajavat tehokkaasti kaikki tunkeilijat tiehensä. Alla video:

Pelkään koko ajan, että siepoille tapahtuu jotain. Riittääkö kissaeste vai pitäisikö pöntölle kehitellä vielä jotain? Entä, jos kissa sittenkin pääsee pöntölle ja vie taas naaraan? Naaras ei tosin vielä nuku öitään pöntössä, mutta entä sitten, kun se rupeaa nukkumaan? En halua menettää enää yhtäkään lintua tänä vuonna, enkä varsinkaan kissalle!

Toinen sieppokoiras

Tällä pöntöllä on kyllä kysyntää ihan kiitettävästi. Aamulla pöntölle ilmestyi uusi kirjosieppokoiras, joka otti reippaasti yhteen vakisiepon kanssa, hurjia ilmataisteluita käytiin. Nyt tunkeilijasieppoa ei ole enää näkynyt kuitenkaan.

Naaras puolestaan on jatkanut pesänrakentamista ahkerasti. Pesässä on ihan mielettömästi kaikkea tavaraa kaarnasta puunkuoreen, kuiviin lehtiin ja pitkiin heiniin, siepon selkä ottaa kohta kameraan kiinni. Joskus naaras jää hautomakuoppaan makoilemaan ihan paikoilleen pitkäksi aikaa, näin:

Montako lintua tästä pöntöstä on taistellut tai vieraillut tänä keväänä? Rupesin mielenkiinnosta laskemaan. Alla olevat selostukset ovat sekavia ja ne on tarkoitettu lähinnä omiksi muistiinpanoikseni.

Vakinaaras. Tuli pöntölle 13.4. ja heti siitä lähtien oli selvästi se naaras, joka pöntössä tulee pesimään. Tappoi kirjosieppokoiraan pönttöön 8.5.. Kuoli kuitenkin itse 21.5. kissan viemänä.

Vakikoiras. Tuli pöntölle 13.4. ja oli ihan ensimmäinen lintu, joka pöntössä vieraili. Vakikoiraan ja -naaraan pesintä lähtikin hyvin käyntiin, kunnes kissa vei vakinaaraan 21.5..

Häirikkö. Ensiesiintyminen oli 27.4., jolloin taisteli vakikoiraan kanssa pöntössä. Taisteli todennäköisesti pöntössä myös 2.5., mutta asiasta ei ole varmuutta.

Häirikön puoliso. 6.5. mukana kuvioissa ollut tiainen, ilmeisesti häirikön puoliso.

"Tiaisneito". Vakikoiras houkutteli 7.5. pönttöön tiaisen, jonka otsatukka oli kupera. Tuon jälkeen en tätä lintua kuitenkaan nähnyt.

Uusi naaras. Vakinaaraan kuoltua vakikoiras houkutteli 22.5. pöntölle tiaisnaaraan, joka kävi pöntössä muutamia kertoja -sitten katosi.

Talitiainen. Pesinnän alkuvaiheessa sinitiaisten kanssa taistellut tintti. Luovutti parin päivän taisteluiden jälkeen.

Talitiaisen puoliso. Mielestäni talitiaisia oli mukana kaksi, joten ilmeisesti tämä oli edellisen puoliso.

Tapettu sieppo. Ilmestyi ensi kerran 4.5., taisteli sitten ankarasti pöntöstä tinttien kanssa. Lopulta vakinaaras tappoi siepon pönttöön 8.5..

Vakisieppo. Ilmestyi ensi kerran  pöntölle 12.5., sen jälkeen teki satunnaisia visiittejä pöntöllä. Kun vakinaaras kuoli, valtasi tämä koiras pöntön (22.5.), houkutteli naaraan ja on tämänhetkinen pöntönomistaja.

Vakisiepon naaras. Vakisieppo houkutteli naaraan pöntölle 23.5.. Siitä lähtien se on rakennellut pesää ja on tämänhetkinen pöntönomistaja yhdessä vakisiepon kanssa.

Tunkeilijasieppo. Tänään (25.5.) toinen kirjosieppokoiras ilmestyi pöntölle ja otti yhteen vakisiepon kanssa. Ei ole (ainakaan vielä) vallannut kuitenkaan pönttöä.

...eli yhteensä kaksitoista lintua. Huhhuh! Harkitsen vakavasti toisen pöntön rakentamista ensi vuodeksi. Toisaalta, sitten on taas kissalla herkkupaloja kaksinkertaisesti.

"Kissaeste"

Nyt se on sitten tehty ja valmiina näyttäisi tältä:

Eli tuo sininen on siis muovia, josta kissan ei pitäisi saada otetta. Lisäksi sahasimme kolme oksaa kokonaan pois. Ruma se on, mutta jos vain ajaa asiansa... Alla kuvasarja siitä, miten vakinaaraan vieminen tapahtui:

Eli nyt tuo oksa, jolla kissa seisoi, on poissa. Rungossa on muovit, jota pitkin se ei pääse kiipeämään. Teoriassa ainoa mahdollisuus olisi se, että kissa tarttuisi etutassuilla kiinni oksantyngästä ja punnertaisi takatassunsa siihen samalla kun hivuttaisi etutassujaan lentoaukolle, jolloin lopuksi se olisi samassa asennossa kuin kuvasarjojan kuvissa kaksi ja kolme.

Pystyykö kissa siihen? Viime kerralla tuli aliarvioitua sen fyysiset taidot.

No, jää nähtäväksi...

Sieppojen pesänrakennusta

Siepot ovat rakentaneet ihan "hiukan" pesää tänään. No, tyyli on ollut... hmm, erilainen kuin tinteillä. Ehkä määrä korvaa laadun? Tältä pesä näyttää tällä hetkellä:

Naaras on se, joka pesää enimmäkseen rakentelee, mutta myös koiras näyttäisi osallistuvan puuhaan. Laitetaan vielä pieni video:



Kohta on aika mennä rakentelemaan "kissaestettä" pöntölle. Toivottavasti siepot eivät häiriinny -tuskin kuitenkaan näin pesinnän alkuvaiheessa vielä pönttöä hylkäävät pienen häirinnä takia.

Sieppojen touhuja

Kyllä se nyt siltä näyttää, että kirjosiepot ovat pöntön ottaneet omakseen. Vakikoiraan näin viimeksi puolenpäivän aikoihin, joten sen peli alkaa olla menetetty.


Naaras on selvästi hyväksynyt pöntön (ja koiraan). Se on touhuillut paljon pöntössä, tuonut kaarnanpaloja pesänrakennusmateriaaleiksi ja rikkonut munia. Vähän ilkeän näköistä tosin katsella, kun sieppo hajottaa munia, mutta toisaalta munien kohtalo oli sinetöity jo siinä vaiheessa lopullisesti, kun kissa tarttui vakinaaraaseen. Aika rikki ovat jo, hiljalleen ne peittyvät pesämateriaalien alle. Alla kuva:

Näiden touhuja on kyllä jotenkin hauska katsella, ovat todella erilaisia lintuja kuin tintit! Esimerkiksi pönttöön laulamalla houkuttelu ja naaraan jahtaus ovat asioita, joita en tinttikoiraalla huomannut. Liikkeet ovat jotenkin "sähäkämpiä" ja jotenkin tulee semmoinen "tekee ennen kuin ajattelee" -olo näistä. No, omia pohdintoja.

Ihan mielenkiintoiseksihan tämä on mennyt kaikesta surusta huolimatta. Jospa nyt lopultakin onnistuisi pesintä kaiken tämän jälkeen!

Alla vielä pieni video pariskunnan touhuista:

Kirjosieppopariskunta

Kun vakinaaras on poissa, kirjosiepot hyppivät pöntössä... mutta nyt se on vain hyvä asia! Kukaan muu täällä tuskin enää onnistuu pesimään.

Koiras sai siis aamulla naaraan kaverikseen ja rupesi heti esittelemään itseään ja pönttöään. Aamulla naaras ei vielä tullut sisälle asti, vaikka kovaa kiinnostusta osoitti. Aamupäivällä kuitenkin koiras sai naaraan lopultakin houkuteltua sisälle:



Tuon jälkeen naaras on tehnyt pari muutakin vierailua pöntössä, katsellut ympärilleen ja rikkonut munia. Koiras houkuttelee sitä, välillä jahtaa ja tyrkyttää itseään koko ajan. Editoin sitten vielä toisenkin videon naaraan puuhista. Siinä naaras käyttäytyy pöntössä jo rennommin ja rikkoo muniakin:



Muuten, olen melko varma siitä, että tuo tämänhetkinen sieppokoiras on tismalleen sama lintu kuin se, jonka vappuna pelastin ikkunaan törmäämisestä. Alla pari vertailukuvaa, kiinnitä huomiota etenkin linnun otsalaikkuun sekä mustan värin vaaleuteen:

Sieppo, joka törmäsi ikkunaan

Nykyinen sieppo

Tapettu sieppo

Nyt näyttää siis jälleen varsin hyvältä, elämä jatkuu täälläkin kaikesta huolimatta. Vakinaaraantappajakissa kävi muuten taas eilenillalla pöntöllä. Täytyy kyllä kehitellä joitain muoviesteitä puuhun, ei tästä muuten tule yhtään mitään. Ja äsken hääsin pois toisen kissan, norkoili turhan uteliaasti pöntön lähellä.

Uusia pesijöitä?

Taas ollaan tultu takaisin lähtöruutuun; kuka pesii vai pesiikö kukaan?

On periaatteessa kolme vaihtoehtoa.

1. Vakikoiras houkutteli aamulla paikalle uuden naaraan, joka kävi jo pöntössäkin sisällä. Aamulla näiden kahden touhuilu näytti hyvinkin valoisalta, mutta sen jälkeen ne katosivat. Vakikoiraan näin pari kertaa iltapäivällä, naarasta en ole enää nähnyt sitten aamun. Ja onko sinitiaisten jo myöhästä aloittaa pesintä? Alla kuitenkin video aamulta, kun vakikoiras houkutteli naaraan ensi kertaa sisälle pönttöön:



2. Kirjosieppokoiras on pyörinyt nyt iltapäivällä todella aktiivisesti pöntöllä ja käynyt sisälläkin. Ongelma on se, että tällä linnulla ei ole naarasta seuranaan. Lisäksi pönttö on yhä vakikoiraan ja se puolustaa sitä ahkerasti, pari ilmataisteluakin käytiin.

3. Niin, ja sitten tietenkin se surullinen vaihtoehto, että pöntössä ei pesi enää kukaan tänä vuonna. Vähän pahalta näyttää, mutta niin kauan kun kirjosieppo ja vakikoiras pöntöllä pyörivät, on toivoa. Munien poiskorjaaminen voisi auttaa; näin pönttö ei olisi "varattu", mutta olen päättänyt olla suuremmin sotkeutumatta luonnon käsikirjoitukseen.

En vain jotenkin voi käsittää, että vakinaarasta ei enää ole. Vakinaarasta, joka saapui 13.4.. Se rakensi itselleen mukavan pesän ja muokkasi sen mieleisekseen. Se kävi kymmeniä taisteluja saadakseen itselleen oikeuden pesiä. Ensin talitiaisia vastaan, sitten sinitiaisia ja lopulta kirjosieppoja. Se tappoi kirjosieppokoiraan pönttöön. Lopulta se muni yksitoista munaansa pesään ja alkoi hautoa ahkerasti.  Sitten kissa saapui ja silmänräpäyksessä kaikki oli ohi. Vakinaaraalle en olisi todellakaan suonut näin karmeaa kohtaloa.

Vakinaaraan muistolle vielä pari kuvaa, jotka otin 19.5. Vakinaaras suorittamassa tärkeää tehtäväänsä.

Lepää rauhassa, vakinaaras...

Uusi päivä valkenee kirkkaana. Munat ovat edelleen pöntössä samassa asennossa, johon ne illalla jäivät. Vakikoiras laulaa lähistöllä ja kirjosieponkin kuulin.

Sanottavaa olisi paljonkin, mutta en tiedä, miten siitä kirjoitan. Itsesyytökset vaivaavat yhä, olisin voinut ehkä pelastaa vakinaaraan. Mutta minä vain otin kameran käteen ja kuvasin... vasta myöhemmin edes keksin koko idean, että olisin voinut huutaa ikkunaluukusta.

Tämä pesintakausi on vaatinut jo kahden linnun hengen. Ja lisäksi nyt tietenkin kaikki vakinaaraan yksitoista munaa kuolevat, koska niitä ei kukaan haudo. Pesiiköhän täällä enää kukaan tänä vuonna? Saanko näiden karmivien tapahtumien jälkeen vielä todistaa linnunpoikasten elämän ensiaskelia?

Mutta alla se video, jonka lupasin. Ehkä tämäkin pitää nähdä ainutlaatuisena materiaalina ja ainutlaatuisena kokemuksena, jonka pönttökamera mahdollisti.

Kaikkea näiden kanssa tulee kyllä eteen. Iloa ja surua.

Kissa vei vakinaaraan

Toivoin, etten koskaan joutuisi kirjoittamaan mitään tällaista. Vielä hetki sitten kaikki oli hyvin ja vakinaaras nukkui pöntössä pää siiven alla hautoen kauniita muniaan...

Kissa saapui pöntölle, josta se myös viime vuonna vei yhden poikasen. Olin ihan varma, että se ei enää onnistuisi, koska katkaisimme oksan pöntön alta. Vaan ei... kissa kiipesi puunrunkoa pitkin, tunki tassunsa sisälle pönttöön. Vakinaaras puolusti muniaan viimeiseen asti, hyökki kissan tassua vasten... olisikin painautunut pesää vasten, niin olisi ehkä selvinnyt!

Olisin voinut avata ikkunaluukun ja huutaa... kissa olisi pelästynyt... toisaalta, se olisi tullut takaisin yön tunteina, kuka sitä olisi silloin estänyt? Mutta en ehtinyt, enkä hädissäni edes tajunnut. Pidin vain ulkokameraa kädessäni ja kuvasin henkeä pidättäen. Ja olin ihan varma, että se ei onnistuisi. Että se ei saisi aikusta lintua... poikasen ehkä, mutta ei vakinaarasta, rohkeinta ja urheinta tiaista, siepontappajaa, yhdentoista munan munijaa...

Tämä oli jo toinen tiainen, jonka menetin naapurin kissalle. Kissa ei kuulu Suomen luonnonvaraiseen eläimistöön. Jos vakinaaraan olisikin vienyt vaikka tikka tai orava, ei harmittaisi näin paljoa.

Sain kaiken nauhalle ja koetan joskus pystyä editoimaan niistä jotain, ehkä huomenna. Kaikki yksitoista munaa ovat nyt pöntössä yksinään, seuranaan vain muutama höyhen seurauksena äskeisestä näytelmästä. Pesiiköhän täällä enää kukaan? Mitä tekee vakikoiras? Kirjosieppo? Kirjosieppo oli juuri äsken pöntöllä, joten ehkäpä se siihen asettuukin.

Ja vaikka asettuisi, kuka estää kissaa palaamasta?

Hyi!!!

Haudonta on alkanut

Niin, haudonta on nyt päässyt jo ihan kunnon vauhtiin. Yksitoista munaa siis tuli ja nyt vakinaaraalla on edessään parin viikon haudontaurakka. Nälästä sen ei tosin ainakaan tarvitse kärsiä, sillä vakikoiras tuntuu hoitavan hommansa hyvin; eilen näin sen tuovan ruokaa jopa minuutin välein!

Eli kuten jo viime päivityksessä taisin mainita, kuoriutuminen tapahtuu todennäköisimmin 1. tai 2. kesäkuuta. Laitetaan tähän vielä haudontakuva eiliseltä:

11. muna

Huhhuh! Nyt on kyllä melkoinen työsarka jo tinteillä edessään, jos nuo kaikki tuosta kuoriutuvat.

Haudonta alkaa hiljalleen nyt päästä vauhtiin, mutta vieläkään ei ihan kokoaikaisesti haudota. Nyt voisi silti ruveta jo laskemaan kuoriutumispäiviä; eli munat voisivat kuoriutua aikaisintaan torstaina 31.5. ja viimeistään varmaan sunnuntaina 3.6., todennäköisimmin kuitenkin välillä 1.-2.6.

Melkoisen suurperheen on kyllä nyt vakinaaras tekemässä. Tuskin tulee enää kahdettatoista, vaikka eihän sitä koskaan tiedä... ja kaikista munista ei tietenkään välttämättä kuoriudu poikasia eivätkä kaikki poikaset välttämättä selviä lentokykyisiksi.

No, mielenkiinnolla jään odottamaan.

10. muna

Vielä tuli yksi, kuten vähän arvelinkin. Eikä haudonta ole vieläkään kunnolla vauhdissa, hmm...

Vakinaaras näyttää kuitenkin viettävän pöntössä koko ajan enemmän aikaa. Koiraskin on käynyt jälleen ruokkimassa, ja sain jopa tapahtuman nauhalle:



Kirjosieppoa ei muuten ole tänään näkynyt, eilen vähän pyöri ympäristössä. Toivottavasti on löytänyt itselleen kolon ja puolison. Sinitiaishäirikötkin ovat kaikonneet. Toivotaan vakinaaraalle ja -koiraalle rauhallista pesintää kaikkien tapahtumien jälkeen!

Sittenkin yhdeksän munaa!!

Koskaan ei pitäisi päivittää blogiaan liian aikaisin! Juuri äsken vakinaaras lähti pöntöstä ja yhdeksän munaahan siinä on. Eli olisiko kahdeksas tullut 16. päivä ja yhdeksäs tänään 17. päivä? Vai muniko tintti peräti äsken yhdeksännen, kun niin kauan pöntössä oli?

Kahdeksan munaa

Aamulla olivat jälleen peiteltyinä, mutta päivällä tintti käväisi pöntössä ja penkoi munat esiin. Kahdeksan niitä on:

 Kahdeksannen munan munimispäivämäärä ei ole nyt varma, se tuli joko eilen 16. tai tänään 17. päivä. Huomenna tulee varmaan vielä yksi ja sitten loppuu, sillä vakinaaras aloittelee jo hiljalleen hautomisurakkaansa, vaikka ei vielä kokopäiväisesti haudo:

Ja äsken vakikoiras kävi tuomassa ruokaa, ensimmäistä kertaa näin ruokintaa tänä pesintäkautena.

8. muna?

Haudonta ei ole kuitenkaan vielä alkanut, eli todennäköisesti lisää munia on yhä tulossa -oli tuossa nyt sitten seitsemän tai kahdeksan munaa.

7. muna

Kerrankin voin olla asiasta varma!

Pöntöllä onkin viime aikoina ollut varsin hiljaista, ei sen suurempia tapahtumia. Kohta varmaan alkaa haudonta.

6. muna??

Ota nyt tuosta taas selvää! Kyllä siellä hyvällä tahdolla voisi kuusi erottaa olevan, mutta vaikea sanoa. No, haudonnan alkaessa lopullinen määrä selviää viimeistään...

5. muna (?)

Kyllä minä tässä olen viisi näkevinäni, hyvin on taas peitelty:

Kirjosieppo kävi eilenillalla kahdesti sisällä pöntössä, tallasi munia aika pahasti. Tintit eivät olleet lähistöllä, muuten tuo olisi kyllä varmaan päässyt hengestään.

4. muna

Näyttää siltä, että tintti huijasi minua ja piti sittenkin sen välipäivän munimisessa. Eli kolmas muna tuli siis vasta 11.5. ja nyt 12.5. pöntössä on selvästi neljä munaa.

Juuri taisin kehaista, että häiriköt ovat lähteneet. No, tänä aamuna pöntöllä oli taas täysi sota päällä, kun (vielä) elossa oleva kirjosieppokoiras sai naaraan houkuteltua seurakseen. Sitten tulivat vihaiset tintit... Alla video tapahtumasta. Ulkokuva kertoo kaiken olennaisen, jos siitä saa selvää.

Montako munaa?

Hmm, olisikohan eilinen ollut sittenkin välipäivä muninnassa? Nyt näkyy selvästi kolme munaa. Voihan siellä tietysti neljäkin olla, tintit ovat aika hyviä peittelemään munansa.

Kirjosieppokoiras on nyt pyörinyt pöntön ulkopuolella. Sisälle meneminen koituu kyllä kohtaloksi, sillä vakinaaras näyttää aivan sille, että voisi tappaa vielä toisenkin kirjosiepon.

3. muna?

Todennäköisesti siellä on uusi muna, on vain todella hyvin peitelty.

Häiriköt ovat muuten kadonneet kuin tuhka tuuleen kirjosiepon tappamisen jälkeen, mikä on tietenkin hyvä asia.

Alla pari kuvaa munista, eipä noiden lukumäärää kyllä pysty varmaksi sanomaan:

Siepontappovideo

Sain lopultakin videon editoiduksi, työtä se kyllä jonkin verran teetti tehdä muun kiireen ohella.

Video on raaka ja raa'aksi sen tekee juuri se, että kaikki on täyttä totta. Video ei kuitenkaan kerro läheskään kaikkea. Oikeasti koko tapahtuma kesti lähes neljä tuntia ja todellisen käsityksen siitä saisi vain katsomalla tuon nelituntisen videon. On siis sanomattakin selvää, että kymmeneen minuuttiin ei mahdu tuosta kaikesta kuin pieni murto-osa.

Hiukan inhimillistäen voisi sanoa, että tintti oli oikein päättänyt eliminoida kirjosiepon lopullisesti. Sieppo pyrki useastikin pakoon, mutta tintti ei päästänyt. Jos se vähänkin liikkui, tintti hyökkäsi heti sen kimppuun.

Siepon kuolema oli hidas ja tuskainen. Loppuvaiheessa se vain oli paikallaan, haukkoi henkeään ja kouristeli, sitten kuoli. Vakinaaras oli tosiaan tuo sinitiainen, joka sen tappoi, vakikoiras ei puuttunut peliin ollenkaan.


Tapahtuma kuuluu luonnon normaaliin kiertokulkuun, mutta vain ja ainoastaan pönttökameran ansiosta tämä ainutlaatuinen materiaali on nyt kaikkien katsottavissa. Tässä se on:

2. muna

Eilisen verilöylyn jälkeen uusi päivä valkenee kirkkaana ja uusi muna näkyy olevan pöntössä. Vieläköhän ensimmäinen muna on elinkelpoinen? Ehjältä se tosin näyttää kaikkien tapahtumien jälkeen.

Kirjoittelen myöhemmin lisää ja koetan saada sitä videota editoitua eilisestä. Ongelmana on typistää neljän tunnin kärsimysnäytelmä viiteen-kymmeneen minuuttiin.

Sinitiainen tappoi kirjosiepon

Kyllä, luit oikein.

Tänään kotiin tultuani huomasin, että pöntössä makasi kirjosieppokoiras. Liikkumatta. Aluksi luulin, että se oli muuten vain paikoillaan, odotti naarasta tai jotain. Mutta kuollut se oli.

Taistelu oli tullut kaikkineen videolle. Se oli hirveä kamppailu. Ja kesti kauan. Hämmentävintä on, että ensimmäisen taistelun jälkeen kirjosieppo pääsi vielä pakenemaan heikkona, mutta palasi pian takaisin pönttöön ja koki näin kohtalonsa. Niin suuri on linnun pesimävietti.

Koetan saada tuosta sekamelskasta jotain editoitua huomiseksi tai ylihuomiseksi. Nyt ei ole aikaa, tänään on muutenkin kiireinen päivä.

Olipa hyvä, että tuli rakennettua se helposti avattava kansi pönttöön, sillä sieppo täytyi tietenkin poistaa. Sainpahan tilaisuuden kurkata tiaisten munapesään! Muna oli muuten oikeasti uskomattoman pieni luonnollisessa koossaan.

Olikohan sama lintu, jonka pelastin ikkunaan törmäämiseltä kahdeksan päivää sitten? Jos oli, niin kovin on ollut tällä kaverilla epäonnea. Aamulla muuten pöntön ympärillä pyöri ainakin kaksi, ellei jopa kolme, sieppokoirasta. Toivottavasti ei tule enää lisää kuolonuhreja.

Mykistävä kokemus todella. Luonnonlinnun arkea. Mutta ilman pönttökameraa olisi tämäkin jäänyt kokematta.

Pesäpönttö on niin suuri resurssi, että sitä on vaikea uskoa...

1. muna

Nyt se ensimmäinen muna sitten tuli. Vakinaaraan munima mitä varmimmin, koska vakinaaras vietti yönsä pöntössä. Isä on ilmeisesti vakikoiras.

Nyt kyllä häiriköt saavat varmaan kyytiä.

Kaksi tiaisnaarasta

Päivällä otetuissa videoissa näkyy, miten vakikoiras hyväksyy seurakseen pönttöön sinitiaisen, jota en ole varmaan koskaan nähnyt pöntössä. Kyseessä on siis ilmeisesti naaras -muutenhan koiras ajaisi sen pois! Kuvasta näkee, että linnun otsatukka on selvästi "kupera", vakinaaraalla se on "kovera". Lintu myös käyttäytyi pöntössä varautuneesti.

Kuka on tämä tiaisneito?

Mutta äsken näin sinitiaisten parittelun, ja sain ensi kertaa sen myös videolle, joskin huonolaatuiselle. Laitoin sen kuitenkin nettiin.



Parittelun jälkeen naaras tuli pönttöön ja huomasin sen olevan vakinaaras. Hmm...

Ja parittelu tarkoittaa pian myös munia. Huomenna? Ylihuomenna?

Seitsemän lintua, yksi pönttö.

Tänään ei ole kyllä tullut aika pitkäksi näiden kanssa. Pöntöstä taistelee tällä hetkellä yhteensä seitsemän lintua -kolme kirjosieppoa ja neljä sinitiaista.

Kirjosieppokoiras on siis houkutellut paikalle peräti kaksi naarasta, joita se nyt koettaa saada seurakseen sisälle pönttöön. Kumpikaan ei ole vielä kuitenkaan sisällä ollut, vaikka toinen jo melkein meni. Sinitiaisista mukana ovat yhä vakinaaras, vakikoiras ja sitkeästi myös häirikkö, joka on ilmeisesti löytänyt itselleen puolison. Kahdeksanneksi voisi ehkä laskea vielä talitiaisparan, joka vielä tänäänkin tuli katsastamaan pöntön, joskin tällä linnulla ei enää tässä joukossa mahdollisuuksia ole.

Laitetaan vielä yksi video tältä päivältä. Videolla ei tosin näy toista kirjosiepponaarasta, mutta muut kuusi sieltä voi kyllä bongata, jos saa selvää ulkokuvasta.



Mitähän huominen tuo tullessaan, kuka jää ja kuka lähtee? Vain kaksi voi pesiä... mielenkiinnolla odotan, saanko tänä vuonna seurata sinitiaisten vai kirjosieppojen poikasten kehitystä.

Kirjosieppo sai puolison!

Nyt taitaa olla tinttiparoilla kova haaste edessä! Munia ei (onneksi) vielä ole kuitenkaan pöntössä. Todella kovia taisteluita pöntön ulkopuolella on käyty, mutta niistä on vaikea saada videoita. Äsken kolme lintua pyöri maassa toistensa kimpussa.

Koska kuva kertoo kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa ja video vielä enemmän, laitan tähän pari tänään editoitua videota kirjosieppokoiraan kosiomenoista. Ensimmäisessä naaraan ensiesiintyminen, jossa naaras on pöntöllä vain hetken.



Toisessa videossa naaras viipyy pöntöllä kauemmin. Ulkokuvasta näkee, miten koiras oikein jahtaa sitä, laulaa täysin rinnoin, mahtailee ja esittelee itseään sekä pönttöä. Videoita katsellessa kannattaa muuten pitää äänet tarpeeksi kovalla, jotta kuulee koiraan laulun.



Että sellaista. Yksinäiselle siepolle tintit olisivat varmaan pärjänneet, mutta nyt menee mielenkiintoiseksi.

Kirjosieppo on saapunut!

Aamulla kuulin pöntöltä varoitusääniä, jotka eivät olleet tinttien. Sitten näinkin pöntön lentoaukolla tutun kaverin; kirjosieppo oli saapunut pöntönvalloituspuuhiin. Aamulla käytiin jo hurjia ilmataisteluita, vaikka sieppo ei vielä pöntössä sisällä ollutkaan.

Päivän ajaksi jätin pönttökameran nauhoittamaan ja tällä kertaa en edes onnistunut tuhoamaan videoita! Kirjosieppo kävi siis tasan kerran pöntössä päivän aikana ja siitä käynnistä editoin pienen videon:



Nyt näkyy hiljentyneen, siepon lauluakaan ei enää kuulu. Kiinnitin muuten huomioni tänään myös sinitiaisnaaraan käytökseen pöntössä; se lepäili jo pitkiäkin aikoja hautomakuopassa testaillen hautomista. Munat voivat periaatteessa tulla nyt minä päivänä tahansa.

Onkohan tuo sieppo muuten sama kaveri kuin se, joka törmäsi ikkunaan pari päivää sitten? Miten se näyttääkin pönttökameran kuvassa niin erilaiselta kuin luonnossa, jotenkin "pelottavammalta". Naarasta ei tällä koiraalla ole tosin kaverinaan ainakaan vielä, ja viimeistään munien tultua tintit kyllä varmaan puolustavat viimeiseen hetkeen asti pönttöään. Saa nähdä, kuka täällä loppujen lopuksi pesii...

Munia ja kirjosieppoa odotellessa...

Tintit viettävät nyt pääosin hiljaiseloa, kuten viime vuonnakin juuri ennen munien tuloa. Eilen oli tosin taistelu, jota en edes itse päässyt todistamaan, sillä onnistuin tuhoamaan koneelta taisteluvideon kokonaan. Harmittaa kyllä melkoisesti, mutta ilmeisesti kyseessä oli kuitenkin sama häirikkö kuin aiemminkin ja ilmeisesti vakinaaras ja -koiras ovat yhä pöntönomistajia. Tänään ainakin vakinaaras kävi muutamaan otteeseen tuomassa pehmusteita.

Kirjosieppoakaan ei ole vielä näkynyt, veikkaan kyllä sen jossain vaiheessa saapuvan vielä häiriköimään. Viime vuonna näin sen ensi kertaa 12.4. ja ensimmäinen muna tuli 9.4., mutta mielestäni tämän vuoden tintit ovat hiukan viime vuotta aikaisemmassa. Viikonlopun aikana voisi ensimmäinen muna siis jo ilmestyä!

Tyhmyyteni vuoksi jodutte tyytymään nyt tähän tänään otettuun kuvaan hienon taisteluvideon sijasta. On pesällä jo melkoisesti pehmeyttä.

Ikkunaan törmännyt kirjosieppo

Näin tänään kevään ensimmäisen kirjosiepon. Mutta kyseessä ei ollut mikään aivan tavallinen bongaus...

Tässä asennossa lintu makasi, kun näin sen ensimmäisen kerran. Niska näytti pahalta, samoin jalat. Se hengitti kiivaasti ja näytti siltä, että ei pystynyt liikkumaan. Lintu oli kuitenkin hengissä ja olen kuullut sen verran huimia lintujen selviytymistarinoita, että uskoin sen selviävän.

Otin linnun kädelleni. Tämä oli muuten toinen kerta elämässäni, kun sain pitää lintua kädelläni, viimeksi joskus viisivuotiaana. Totesin, että lintu oli ulkoisesti kunnossa; se liikutti päätään ja aukoi nokkaansa.

Hiljalleen lintu alkoi liikutella myös jalkojaan, siipiään ja pyrstöään. Totesin, että jaloissa ei ollut mitään vikaa -sen verran kovaa lintu tarttui hanskoihin kiinni. Se ei kuitenkaan ollut halukas lähtemään pitkään aikaan, kökötti vain rentona pallona kädelläni silmät puoliummessa. Niinpä seisoin sitten terassilla vaikka kuinka pitkään lintu kädessäni ja koetin samalla pitää itseni flunssan jäljiltä lämpimänä.

 Lintu piristyi koko ajan ja liikuskeli kädelläni ihan rentona. Lopulta se koetti lentää, mutta ei päässytkään ilmaan, vaan mätkähti terassille. Siivissä ei kuitenkaan ollut ulkoisia vaurioita ja siipisulat olivat ehjät, joten luotin siihen, että lintu vielä lentäisi. Sieppo ei kuitenkaan ollut halukas olemaan enää kädelläni, se jäi maahan kyhjöttämään. Laitoin sen kuitenkin vähän korkeammalle paikalle aidalle, mihin se sitten jäi.

Lintu istui aidallakin vielä vaikka kuinka kauan. Kävin itsekin välillä sisällä, sillä flunssani näytti pahenemisen merkkejä, eikä ulkona oleminen todellakaan auttanut asiaan.

Ja sitten oli aika lähteä... lintu tunsi omat voimansa ja lähti, kun sen aika oli. Siivet kantoivat hyvin. Lähellä muuten oli, ettei joutunut "hallin hampaisiin", koska koirani oli kovin kiinnostunut lentoon lähtevästä linnusta. Siivet kuitenkin onneksi kantoivat ja lintu katosi kevätpäivän sineen.

Olipa kokemus näin vapuksi! Huonona puolena voisi sanoa sen, että ulkona pyöriminen sai flunssani pahenemaan. Tärkeintä oli kuitenkin, että lintu selvisi. Saatoin muuten tehdä karhunpalveluksen tinteille -jotenkin minusta tuntuu, että tapaan tämän kirjosieppokoiraan vielä pöntönvalloituspuuhissa...

Alla vielä koko tarina videona: