Viime lintuvuodesta nousee ensimmäisenä mieleen tietenkin pönttökamera. Sen unelman toteutuminen, joka minulla oli ollut jo pitkän aikaa. Sain seurata sinitiaisten perhe-elämää aivan lähietäisyydeltä.
Näin ensimmäisen vierailun pöntössä ja taistelun talitiaisten kanssa. Näin, miten ensimmäiset pesänrakennusmateriaalit kannettiin sisään. Olin mukana sinitiaisten välisessä taistelussa ja näin, miten kirjosieppo koetti tunkeutua sisään ja tuhota munat. Sain todistaa, kun poikaset kuoriutuivat ja kun emot kantoivat niille niiden ensimmäiset ateriat. Näin ensimmäiset sulkatupet, silmien avautumisen ja ensimmäiset siipienvahvistusharjoitukset. Huolestuin poikasen katoamisesta ja jännitin mukana, kun kissa hiipi pöntölle ja koetti onneaan vielä toistamiseen, saamatta kuitenkaan enää saalista. Seurasin myös tarinan lopun ja näin, kun seitsemän terhakasta sinitiaisenalkua kohosi siivilleen ja jätti pöntön.
Nyt pönttökamera odottelee kevään tuloa kaapissani. Helmi-maaliskuussa otan pöntön pois puusta ja rakennan kameralle paremman kotelon siihen päälle, ja sitten maalis-huhtikuussa aikataulujeni mukaan asetan pöntön kameroineen uudestaan esille. Ei siihen ole enää kuin muutama kuukausi!
Vuoteen mahtuu kuitenkin myös pari huonompaa hetkeä. Eniten kirpaisi pienen lentopoikasen kohtalo, johon olisin ehkä itse voinut vaikuttaa, sekä tietenkin tuo kissan nappaama poikanen. Myös (todennäköisesti) luonnollisen kuoleman kokenut peippo sekä ikkunaan törmännyt tilhi lepäilevät nyt pihamännyn juurella.
Yhden rajapyykin saavutin tänä vuonna myös, sillä tein omat lintusivuni. Vastaisuudessa sivujen sisältöä olisi vielä tarkoitus laajentaa ja lisäillä sinne hiljalleen "oikeaakin" tietoa, nythän suurimman osan sivujen sisällöstä muodostavat nuo sarjakuvani. Sivut ovat kuitenkin varsin lemmikkilintupainotteiset, mutta mainittava asia myös tässä blogissa. Lemmikkilintumaailman suuriin hetkiin lukeutuvat myös ensimmäiset lintupäiväni. Nekään eivät suoraan kuulu tähän blogiin, mutta mainittakoon silti.
Myös muita, pienempiä asioita on lintumaailmassa sattunut vuoden mittaan. Tällä hetkellä itselleni suuri asia on se, että alan hiljalleen voittaa lintulaudalla vierailevien sinitiaisten luottamusta. Yksi tinteistä tulee jo syömään kädessä olevan, kuperan puunpalan päältä siemeniä! On mahtava tunne, kun saa olla niin lähellä noita upeita eläimiä ja tietää, että ne todella luottavat ja tietävät, ettei minua tarvitse pelätä. Hetket, jolloin linnut ovat olleet lähelläni, lukeutuvat myös kirkkaimpiin muistoihin lapsuudestani.
Mitäpä ensi vuonna? Pönttökamera tietenkin. Toivottavasti tekniikka pelaa ja tintit saavat jälkikasvua. Lisäksi jatkan luottamuksen rakentamista tinttien kanssa ja koetan hiljalleen totuttaa niitä syömään suoraan kädestäni. Se olisi todellinen saavutus, sillä en ole koskaan eläessäni saanut pitää lintua kädelläni!
Tätä näkyä odotellessa... HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti